Matti Klingen päiväkirjasarja on epäilemättä suomalaisen egoismin suurimpia saavutuksia.

Oman itsen nostamiseen keskiöön yhdistää Kalle Päätaloa ja Matti Klingeä enemmän kuin yhteiskuntaluokka ja koulutus erottavat heitä: Olen olemassa - kaikki siis pyörii ympärilläni.

Luonnollisestikin Klingen päiväkirjasarja on yhtä paljon fiktiota ja kaunokirjallisuutta kuin Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa on faktojen aitoa ja tarkkaa dokumentointia.

Kukaan ei kirjoita päiväkirjaansa totuutta.

Kirjoittaa on aina kirjoittamista muille, vaikka kuinka kirjoittaisi lukittavaan päiväkirjaan. Jokaiseen kirjoitettuun tekstiin näet sisältyy aina mahdollisuus muusta kuin kirjoittajasta sen lukijana. Kirjoittaminen on aina jakamista.

Kirjoittaminen ja lukeminen ovat molemmat aina jakamista. Kirjoittaja jakaa tekstinsä lukijan kanssa, lukija aikansa tekstin kanssa.

Vasta lukija tekee tekstin. Ennen lukijaa kirjoitettu teksti on vain mahdollisuus.

Luonnollisestikaan yksikään lukija ei koskaan lue samaa tekstiä kuin se, jonka kirjoittaja oli päästänyt käsistään. Selkeinkään teksti ei välty muuttumiselta siirtyeltään ihmiseltä toiselle.

Lukukokemus on aina lukijan, ei kirjailijan kontekstissa.

Vasta lukijat tekevät kirjailijan, ei kirja.

Jokainen nero ansaitsee itselleen keskinkertaisen lipunkantajan.

04.12.2016