Kuollessaan ajatella, että olisi pitänyt elää.

Harva meistä antaa oikeaa kuvaa itselleen itsestään, saati sitten toisella.

Kaikissa yhteyksissä toisten ihmisten kanssa meillä on naamio kasvoillamme. Emme riisu niitä edes peilin edessä, vaihdamme vain.

Jokainen uskoo omaan kuolemattomuuteensa. Ilman sitä harhaluuloa emme voisi elää.

Koko elämämme on itsepetosta, jotta voisimme elää.

Kuoleman edessä joudumme luopumaan kaikista harhoistamme itsemme suhteen ja näkemään oman sisäisen tyhjyytemme.

Olemme aamu-usvaa elämän niityllä, ja auringon ensisäteissä olemme hälvenevä.

Älkää antako itsellenne anteeksi, jollette voi antaa anteeksi toisille.

Itsensä rakastamisen on tultava kaikkien muiden rakastamisen jälkeen.

Mitä korkeammalle nostetaan, sitä ylempää putoaa.

10.04.2018