Henkilöä kuvataan "vapaaksi toimittajaksi". Oletteko nähneet "epävapaata toimittajaa"? Jokainen toimittaja, joka ei päätä mitä hänen nimissään julkaistaan, on journalistinen maaorja - ja "vapaa toimittaja" on vain orja joka kaupittelee työtään usealle isännälle.

Ihmiset jotka tappavat itsensä kuvittelevat tekevänsä merkityksellisen teon. Jos he ymmärtäisivät sen merkityksen lakkaavan heidän tietoisuutensa myötä, maailman lakkaavan heidän myötään, kuinka moni heistä surmaisi itsensä? Se, että maailma ja teko jäävät heidän jälkeensä, että näyttämö ja yleisö jäävät näyttelijän poistuttua, saa heidät surmaamaan itsensä. Yleisö itkee, yleisö taputtaa heidän mielessään kun he tekevät tekonsa. 

Pahimmat virheet me teemme aina toisille ihmisille, emme itsellemme. Ja niitä meidän ei tarvitse edes antaa anteeksi yhtä usein kuin tekojamme, joilla vahingoitimme itseämme, sillä toiset ihmiset ovat omalletunnollemme aina toisarvoisia.

Miten paljon kätkettyä kärsimystä paljastuukaan ihmisistä, jotka olemme luuleneet tuntevamme hyvin. Ja kysyessämme itseltämme "Miksi en tunnistanut hänen tuskaansa?" paljastamme itsellemme, että emme tunteneet itseämmekään niin hyvin kuin luulimme. Vieras sisimmässämme oli meille tuntematon rakkaidemme lailla.

Pidämme itseämme aina parempina ihmistuntijoina kuin olemme, ja jos toiset kärsivät tämän vuoksi, emme muuta käsitystämme niin kauan kuin kuvitelmamme satuttaa toisia ihmisiä, eivätkä he meitä.

Jos toiset ihmiset erehtyvät luottamaan siihen, mitä me vilpittömin ja virheellisin mielin heille lupaamme - tukemme, rakkautemme - niin riippumatta siitä kuinka suuri tuleekaan olemaan heidän kärsimyksensä, nopea ja täysi on oleva anteeksiantomme itsellemme.

Kenellekään me emme anna niin paljon anteeksi kuin itsellemme, kunhan toiset ovat kärsineet virheidestämme emmekä me itse.

04.06.2019