Monet ihmiset käyttäytyvät kuin toisten anteeksianto heidän virheilleen olisi näiden velvollisuus.

Sitä, mitä ei voi antaa anteeksi, pitää silti pyytää anteeksi.

Katumus on osoitus inhimillisyydestä. Ilman kykyä katua emme ole inhimillisiä.

Jokainen meistä on tuntenut ihmisiä, jotka vaikuttavat kyvyttömiltä katumaan aidosti tekojaan. Ihmisiä, jotka eivät koskaan itse pyydä anteeksi. Ihmisiä, joiden mieleenkään ei tulisi pyytää anteeksi. Heidän minäkuvastaan puuttuu kokonaan kyky olla väärässä.

Kumpi  on ärsyttävämpi: Ihminen, joka on väärässä yhdeksässä asiasta kymmenestä, mutta oikeassa yhdessä tärkeässä asiassa, vai ihminen, joka on oikeassa yhdeksässä asiasta kymmenestä, mutta päättäväisesti väärässä yhdessä merkittävässä?

On inhimillistä olla joskus väärässä, mutta epäinhimillistä olla kykenemättä näkemään ja tunnustamaan tämä.

Liian monelle heidän oma olemassaolonsa on oikeassaolemista.

On opittava antamaan anteeksi, jotta voi jatkaa elämässään eteenpäin, mutta ennenkaikkea toisille, ei itselleen. On vaarallista antaa liian helposti anteeksi itselleen.

Aito anteeksianto ei voi tulla kuin lestadiolaiselle pedofiilille lestadiolaisen rauhanyhdistyksen lapselta pakottamat sanat "Saat anteeksi." Se pitää ansaita.

Jos annamme anteeksi, emme anna lahjaa, vaan velvollisuuden oppia virheestä. Ja kun meille annetaan anteeksi, saamme osaksemme saman velvollisuuden.

09.03.2015