Euroopalla ja Yhdysvalloilla on se ero, että kun joku puhuu vapaudesta Yhdysvalloissa, useimmiten hän tarkoittaa toisten vapauden kaventamista, heidän pakottamistaan hänen valitsemaansa muottiin. Euroopassa me yhä tapaamme pitää vapautena yksilöllistä valinnanvapautta, ei kollektiivista, autoritääristä pakottamista kuten Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltalaisten enemmistölle, varsinkin radikaaleille jotka kutsuvat itseään konservatiiveiksi, vapaus on ihmisten pakottamista toimimaan kuten he itse haluavat.

Yhdysvalloissa kollektiivisuus on aina asetettu aidon yksilöllisyyden edelle ja tämä johtaa lähes aina Euroopan konservatiivit  ja liberaalit harhaan; he luulevat, että vapaus on sama asia Atlantin molemmin puolin, tajuamatta, että yhdysvaltalaiselle vapaus on lähes aina kollektiivinen asia, yhteisön asia, ei yksilön.

Yhdysvaltalainen puhuessaan vapaudesta haluaa tietynlaista kollektiivisuutta, yhteiskunnan rajojen vetämistä kaikille yksilöille samalla tavalla. Eurooppalainen katsoo ennemmin yksilön vapautta, yksilöllisiä rajoja joiden edessä yhteiskunnan on taivuttava tiettyyn määrään asti.

Etenkään libertaariselle hdysvaltalaiselle yhteiskunnan ei pidä taipua yksilön edessä, vapauden nimissä. Yksilön on taivuttava, sovittava muottiin, joka ei salli eroavaisuuksia.

Ja nämä libertaarit ovat Yhdysvaltain oikeistolaisia anarkisteja, eivätkä he vapauden nimissä siedä minkäänlaisia poikkeavuuksia kollektiivisista säännöistä yksilöllisyyden hyväksi. Jokaisen pitää olla samanlainen, toimia samalla lailla, heidän sääntöjensä mukaan jotka ovat ainoat oikeat säännöt joita kaikkien pitää totella ehdottomasti.

Jollei toimi sääntöjen mukaan, niin tätä henkilöä pitää Yhdysvaltain oikeistolaisten anarkistien, näiden libertaarien jotka kutsuvat itseään myös konservatiiveiksi, mukaan rangaista. Aina kuolemaan asti, jollei hän luovu yksiköllisyydestään.

Heille tämä on vapautta: Elä meidän sääntöjemme mukaan yhteiskunnassa, johon vain me voimme vaikuttaa, tai kuole. He eivät ymmärrä ajatusta, että vapautta voisi olla monenlaista, että muilla olisi oikeus toimia toisin kuin he haluavat. Heidän vapautensa on pakottamista. Heidän vapautensa on sortoa ja he itse itkevät toisia heiltä suojelevien lakien olevan sortoa.

He haluavat vapauden sortaa toisia, vapauden nimissä, koska he eivät siedä toisten vapautta elää muuten kuin heidän säännöillään. He ovat autoritäärisiä, nämä yhdysvaltalaiset vapaudenrakastajat, emmekä me eurooppalaiset ymmärrä tätä, koska me luulemme heidän puhuvan samaa englantia kuin me, samoin termein. Me emme ymmärrä heidän vierauttaan, on kuin olisimme vastakkain peilimaailmasta kotoisin olevien olentojen kanssa.

Me emme jaa samoja arvoja Atlantin molemmin puolin; joka niin luulee, tekee katkeran erehdyksen.  Libertaarit edustavat äärimmäisyydessään vain kärjistettyänä yhdysvaltalaista ajatusta vapaudesta, jonka "lievempää" mallia he vievät maailmalle pommein.

Me eurooppalaiset useimmiten luulemme, että puhuessaan vapaudesta Yhdysvaltain presidentit tarkoittavat valinnanvapautta, yksilönvapautta, yksilön oikeuksia ja demokraattisia vaaleja. Niin luullessamme me erehdymme. Yhdysvaltain "vapaus" ei tarkoita vapautta, vaan ainoaa oikeaa tapaa toimia, ainoaa oikeaa yhteiskuntamallia ja talousjärjestelmää, ainoaa oikeaa tapaa yksilölle toimia tuon yhteiskunnan ja talousjärjestelmän puitteissa.

Yhdysvaltalaisille "vapaus" on yksi ainoa oikea reitti labyrintin läpi jota olemmassaoloksi kutsutaan ja joka kaikkien pitää oppia ulkoa, kulkien sen mukaan reitiltä koskaan poistumatta. Ja reitiltä poistuminen on poistumista yhteiskunnasta ja muuttumista vaaraksi sille - tai ulkomaalaiselle poistumista Vapaasta Maailmasta, Yhdysvaltain maailmanjärjestyksestä, ja muuttumista vaaraksi sille.

04.05.2015