Kuinka moni jumalaan uskova uskoisi, jos hän ei olettaisi omaamansa uskon tuovan sielun kuolemattomuuden hänelle ja hänen omaisilleen palkintona?

Uskonto on alkeellinen vakuutus kuolemaa varten. Ei henki- vaan sielunvakuutus.

Olemme alistuneet kuoleman edessä ja teemme sitä toisille hyvän asian, kipujen lopun, pääsyn "parempaan paikkaan" jotta meidän ei tarvitsisi kohdata heidän kohtalonsa kauheutta, olemassaolon loppumista, ja sen kautta omaa loppuamme. Ja kun me häviämme iäksi, toiset tekevät saman meille: Meidän kuolemamme saa sokerikuorrutuksen sanoilla.

Olemme valmiita hyväksymään minkä tahansa toisiin ihmisiin kohdistuvan pahan, jos vain kykenemme vakuuttamaan itsellemme, ettemme voi tai voineet tehdä mitään sen estämiseksi. Mutta kun toiset pesevät kätensä puhtaiksi meidän kohtalostamme, viha ja raivo syttyvät sisällämme - kuinka he voivat jättää meidät yksin, ilman apua?

Elämä on yritys unohtaa kuolema.

Ihminen sulkeutuu maailmalta, vaikka matkustaisi siinä koko elämänsä ajan. Jokainen avautuva portti sulkee toisen hänen takanaan, jokainen uusi katu taloineen upottaa takana toisen menneisyyteen, muistojen mereen, jonka pohjalla rauniot näkyvät vääristyneinä halki vuosien.

09.04.2019