On aina helppoa vaatia toisilta kärsivällisyyttä, uhrautumista, sopeutumista. Paljon vaikeampaa on ymmärtää, mitä se heille merkitsisi. Ja kaikkein vaikeinta on ymmärtää se ennen vaatimusten esittämistä...

Rikkaalle omaisuudesta on tullut osa hänen omaa itseään ja veroja keräävästä valtiosta Shylock, joka vaatii rikkaan silmissä palasen hänen omaa lihaansa. Vaikka se olisi palanen kuollutta lihaa hänen kuolemansa jälkeen, hän ei tahdo siitä luopua.

Omistushalu ilman omaisuuden käyttämistä muuhun kuin omaisuuden kasvattamiseen on sairautta, vaihdonväline on tehnyt ihmisestä oman välikappaleensa.

Sukupolven kuluessa  varastetusta tavarasta tulee pyhää ja koskematonta omaisuutta.

Rikas ei koskaan halua tulla nähdyksi, tunnetuksi "vain omana itsenään", ihmisenä. Ei, hän haluaa vartalonsa, mielensä esitetyksi osana omistustensa kokonaisuutta.

Vaikka rikas luovuttaisi koko omaisuutensa pois, hän haluaa kaikkien tietävän siitä. Vaikka sitten hänen kuolemansa jälkeen.

Rikkaus johtaa  aina tuohon erikoiseen egoismin ja itsesäälin yhdistelmään, jossa muuten ylemmyydentunnossaan rypevä ihminen ei kykene hyväksymään ilman hysteriaa sitä, että hänelle ollaan kateellisia.

Vaikka ahneus ja kateus pitävät kapitalismin toiminnassa, ei rikas hyväksy kumpaakaan ominaisuutta köyhässä. Köyhältä rikas odottaa kirkasotsaista idealismia.

Rikas ei koskaan halua köyhän tulevan kaltaisekseen, koska hän luulee itsensä tulevan sen seurauksena köyhäksi. Rikkauden lumo on sen harvinaisuudessa.

Rikkaalle maailmassa on aina liian vähän vaurautta jaettavaksi köyhälle, vaikka tämä ottaisi sen kapitalismin kautta. Köyhän on köyhdyttävä, jotta rikas tuntisi olonsa turvalliseksi.

28.03.2015

Ne, jotka tukevat sortoa ulkomailla, eivät vastusta sitä kotimaassakaan teoilla, olivat sanat mitä tahansa.

Joka puolustaa kiduttajaa, haluaa olla kiduttaja.

Joka julistaa, että sortajan tekemät murhat ovat välttämättömiä sortajan "oman kansan suojelemiseksi", ei ole vain Aamulehden toimituksen jäsen, vaan on jättänyt ihmisyyden taakseen.

Kuinka monta pääkirjoitusta tai kolumnia Aamulehti julkaisi juutalaisten puolustukseksi vuodenvaihteesta 1932/1933 syksyyn 1944? Vain tulemalla itse sortajiksi saivat he tuon sanomalehden toimituksen tuen itselleen.

Sorretut vaihtuvat, mutta vain tulemalla itse sortajiksi saavuttavat he väkivaltaan uskovien hyväksynnän.

Kotimaan pienet kalat ihailevat ulkomaiden haita ja haaveilevat verestä vedessä.

Sortajan harjoittamaa väkivaltaa ei oikeuta mikään, sorretun väkivallan oikeuttaa häneen kohdistuva sorto.

Oikeudenmukaisuus on sitä, että litra palestiinalaisten verta Israelin vuodattamana on yhtä arvokas kuin litra juutalaisten verta Natsi-Saksan vuodattamana.

Viattomien vuodatettu veri on viattomien verta, oli vuodattaja kuka tahansa.

Ilman toimivaa omaatuntoa ei ole moraalia eikä inhimillisyyttä, ilman inhimillisyyttä ei ole ihmistä.

Ei sota ole ole Vapaussota, jos sen seurauksena ihmisiä orjuutetaan.

22.03.2015

Mitä vähemmän tiedät, sen enemmän uskot.

Ei terrorismia ennen Ranskan vallankumousta, kirjoittaa ruotsalainen intellektuelli, ei sankareita eikä neroja. Niin helposti julistamme, kun emme tiedä; asetamme historiaan tiettyyn kohtaan merkin ja julistamme: "Tästä se kaikki alkoi. Ennen oli toisin."

Myöhemmin aina huomataan, että kaikki tärkeät tapahtumat alkoivat paljon ennen kuin kukaan huomasi niiden alkaneen.

Ruuan hinta on saanut aikaan enemmän vallankumouksia kuin ideologia tai uskonto.

Vallassapysyminen on vallan jakamista omalta kannalta oikein.

Yhdyssanat ovat katoamassa suomenkielestä, pilkut jo uhrasimme indoeurooppalaisiksi tulon alttarilla.

Kielentutkijat kilpailevat keskenään vähentääkseen suomenkielestä ugrilaisia sanoja, jokainen uusi germaaniseksi lainaksi osoitettu sana saa osakseen juhlintaa kuin viholliselta riistetty sotalippu.

Jokainen laina ugrilaisista kielistä indoeurooppalaisiin on kielentutkijoille häpeän aihe; miten ne nyt noin, indoeurooppalaiset, meiltä lainaamaan?

Suomen eliitti on aina kaivannut olla jotakin muuta, jo Juhana-herttuan asetuttua Turun linnaan oli aateli puolalaisissa vaatteissa niin pian kuin Hansan kauppiaat ehtivät toimittaa.

Suomalainen talouselämän johto nostelee vuorotellen palkkojaan ja kaipaavasti "oikeuttaa" tämän kertomalla märistä unistaan, joissa heidät värvätään ulkomaille suuryrityksiin "menestyjinä" ja "tuloksentekijöinä". Ei tarvitse turvautua tosiasioihin, vain unelmiin.

Suomalaiset aina yliarvioivat rikkaat ulkomaalaiset ja aliarvioivat köyhät maahanmuuttajat.

14.03.2015

Monet ihmiset käyttäytyvät kuin toisten anteeksianto heidän virheilleen olisi näiden velvollisuus.

Sitä, mitä ei voi antaa anteeksi, pitää silti pyytää anteeksi.

Katumus on osoitus inhimillisyydestä. Ilman kykyä katua emme ole inhimillisiä.

Jokainen meistä on tuntenut ihmisiä, jotka vaikuttavat kyvyttömiltä katumaan aidosti tekojaan. Ihmisiä, jotka eivät koskaan itse pyydä anteeksi. Ihmisiä, joiden mieleenkään ei tulisi pyytää anteeksi. Heidän minäkuvastaan puuttuu kokonaan kyky olla väärässä.

Kumpi  on ärsyttävämpi: Ihminen, joka on väärässä yhdeksässä asiasta kymmenestä, mutta oikeassa yhdessä tärkeässä asiassa, vai ihminen, joka on oikeassa yhdeksässä asiasta kymmenestä, mutta päättäväisesti väärässä yhdessä merkittävässä?

On inhimillistä olla joskus väärässä, mutta epäinhimillistä olla kykenemättä näkemään ja tunnustamaan tämä.

Liian monelle heidän oma olemassaolonsa on oikeassaolemista.

On opittava antamaan anteeksi, jotta voi jatkaa elämässään eteenpäin, mutta ennenkaikkea toisille, ei itselleen. On vaarallista antaa liian helposti anteeksi itselleen.

Aito anteeksianto ei voi tulla kuin lestadiolaiselle pedofiilille lestadiolaisen rauhanyhdistyksen lapselta pakottamat sanat "Saat anteeksi." Se pitää ansaita.

Jos annamme anteeksi, emme anna lahjaa, vaan velvollisuuden oppia virheestä. Ja kun meille annetaan anteeksi, saamme osaksemme saman velvollisuuden.

09.03.2015

Kun kuuluisa kirjailija on tullut tarpeeksi vanhaksi, julkaisee kustantaja kaiken hänen kirjoittamansa.

Itsekritiikki ja kustannustoimittajan kritiikki ovat vain nuorempia, kokemattomampia varten; vuolaus on vanhan kirjailijan sallittu pahe.

Historiantutkimus on ennen kaikkea kriittistä ajattelua, teologia ennen kaikkea kriittisen ajattelun puutetta.

Filosofiassa kriittikki ei koskaan johda esitetyn lopulliseen hylkäämiseen. Tämä erottaa sen tieteestä.

Filosofia on kierrätystä, sen roskakori tyhjennetään aina takaisin työpöydälle.

Vain filosofi uskoo täysin vaaraksi todistetun teorian merkityksen nykypäivälle olevan juuri sen täydellisessä vääräksi todistamisessa, mikä tekee hänelle siitä taas merkityksellisen.

Filosofia on ouroboros, itseään alati syövä.

Filosofit ovat nykypäivän shamaaneja.

Absoluuttinen nollapiste on tavoite, jota fyysikko ei koskaan saavuta; kuten menneisyyden ihminen historioitsijalle kohde tarkentuu, mutta on aina ulottumattomissa.

Emme pyri ymmärtämään menneisyyttä, me pyrimme pääsemään mahdollisimman lähelle sen ymmärtämistä.

Se, että myönnämme tietomme olevan aina rajallista ja osittaista, ei tarkoita, että meidän pitäisi lopettaa sen kartuttamista.

Tavoittamattomissa olevat päämäärät ovat yhtä merkityksellisiä kuin tavoitettavissa olevat niin kauan kuin vasta etenemme kohti jälkimmäisiä. 

06.03.2015