94 vuotta sitten painettu Goethen näytelmän Egmontin suomennos sivut yhä auki leikkaamista odottaen. Kirjojen loputon kärsivällisyys kun ne odottavat viestin vastaanottajaa sisällölleen.

Maineikkaiden kirjailijoiden on kohteliasta kuolla tarpeeksi aikaisin, jotta sukulaiset ja tuttavat ehtivät kirjoittaa omat muistelmansa heistä - mikä on soveliasta vasta kuoleman jälkeen jollei haluta kirjoittaa puhdasta pyhimyselämäkertaa. Näin postuumisti kuuluisa kirjailija auttaa myös uusia kirjailijanuria alkuun.

Konservatiivisuus, liberalismi ja fasismi ovat samaa jatkumoa ja fasismi soveltaa laajemmin edellisissä olemassa olevia vapauden vastaisia aatteita, tuoden niiden tiettyihin ihmisryhmiin kohdistuvan sorron laajemmin ja kärjistetymmin esille.

Guy de Maupassantin Ihmissydän: Kahden työttömän rakkaustarina. Siirtäkäämme tämä tarina nykypäivän työttömien joukkoon ja nähkäämme sen henkilöiden elämän naurettavuus.

Yläluokan tavoitteesta - joutilaasta elämästä ilman työtä - tuli työväestön ja köyhien häpeä työttömyytenä. Kun yläluokka asetti tämän uuden ihanteen työstä hyveenä, osana ihmisen identiteettiä, sen oli pakko - vaikka muodon vuoksi - alkaa tekemään itsekin työtä. Kahlitessaan "alemmat yhteiskuntaluokat" työhön yläluokka kahlitsi myös itsensä. Myös porvariston oli mukauduttava - ei enää tavoitetta joutilaasta elämästä, jonka työ aikanaan mahdollistaisi vaan työtä työn vuoksi. Työstä tuli pakkopaita koko yhteiskunnalle.

Andre Gidén Vääränrahantekijät on romaania kirjoittamaan oppivan ihmisen kirjoittama, kolmekymmentäviisivuotisen kirjailijanuran jälkeen aloittelijan virheet tökeröstä kertojanäänestä noloihin lukeneisuutta osoittaviin lainauksiin. Kirjailija ja kertoja horjuvat yhdessä halki kirjan törmäillen ympäriinsä, huimauksesta kärsin.

Historioitsijan, kirjailijan ja toimittajan tehtävänä on kyettävä olemaan julma ja "vittumainen" jos totuus sitä vaatii - ja omasta sosiaalisesta edustaan välinpitämätön. Joka ei siihen kykene, tehköön uran mainosten käsikirjoittajana.

Jokainen aforismi on kirjoitettu jo aiemmin.

Ihminen, joka uskoo omaan erinomaisuuteensa, näkee ihmiset ympärillään rikkaruohoina. Mutta aina on joku, jolle hän itse on rikkaruoho. Hän ei tiedä sitä, mutta joutuu silti kokemaan sen seuraukset.

Ystävysty itsekeskeisen ihmisen kanssa ja on kuin kättelisit veitsenterää.

27.03.2017

Ihminen tarvitsee elämäänsä päämääriä unohtaakseen, että elämälläkin on päämäärä - hänen kuolemansa.

Ihminen on rekvisiittaa elämän suuressa näytelmässä, ja kuvittelee olevansa sen keskushenkilö.

Ihminen elää koko elämänsä suurempien asioiden varjossa, luullen sitä omaksi varjokseen.

Olemme kääpiöitä, jotka luulevat heittämäänsä itseään suurempaa varjoaan omaksi peilikuvakseen.

Ihmisen on mahdotonta koskaan täydellisesti hyväksyä omaa mitättömyyttään olemassaolon kokonaisuuden mittakaavassa, vaikka se onkin hänen merkittävin ominaisuutensa siinä.

Olet olemassa, olet siis kuoleva ja olemassaolosi on päättyvä.

On vain kahdenlaisia ihmisiä: Kuolleita ja pian kuolevia.

Toivo on harha, josta meidän ei pidä luopua, ennen kuin se revitään irti käsistämme kuoleman hetkellä.

11.03.2017

Jokainen ihminen löytää tai menettää uskonsa eri jumalaan.

Jokainen uskovainen on kerettiläinen.

Uskova luulee, että hänen jumalansa tarvitsee häntä. Agnostikko uskoo, että jumala tulee vallan mainiosti toimeen ilman ihmisiä tai ihmistä - jos on olemassa.

Ateisti ei tarvitse jumalaa sen enempää kuin kunnolla kävelemään pystyvä ihminen tarvitsee kainalosauvoja.

Jumala on poissaolo.

Sen mitä ihmisistä hän ei löydä, asettaa uskovainen jumalaansa.

Ei ole olemassa samaa uskontoa kahdelle eri ihmiselle.

Jos ette löydä ihmistä itsestänne, kuinka te voitte löytää jumalan?

Uskonto on askel pimeään.

Uskonnossa on aina kyse ihmisen olemassaolon ja merkityksen pönkittämisestä uskonnon ja jumalan kautta. Ateisti hyväksyy ihmisen ja hänen olemassaolonsa merkityksettömyyden.

Uskovainen haluaa uskoa olevansa jumalan kuva, vaikka sanookin olevansa vain multaa ja tomua.

08.03.2017