Samuli Paronen, Erno Paasilinna ja Markku Envall: Suomalaisen modernin aforismin pyhä kolmiyhteys. Isä, poika ja pyhä henki.

Entä Mirkka Rekola, te kysytte? Raamatun poispyyhitty äitijumala.

Ei Markku Envallin asema suomalaisen aforismin kentällä ole ongelma, vaan vastareaktion puute. Autiolla kentällä seisova kolossi on yksinäinen näky.

Suomalaisen aforismin ongelmana on ollut, että liian moni yrittää silittää kun pitäisi viiltää.

Ellet kopioi toisia, kopioit itseäsi.

Myönnä pastissi, niin sinua ei syytetä plagiaatista.

Totuuden sanominen on helpompaa, kuin sen kuuleminen.

15.05.2017

Emme voi todella tuntea toista ihmistä, ennen kuin olemme hänet menettäneet.

Läheltä näemme vain kallioseinämän, etäältä näemme vuoren.

Menetettyämme läheisen ihmisen hänen kuvansa selkiintyy mielessämme, samoin hänen merkityksensä meille. Ihmisen jättämä aukko elämäämme on usein hyvin erimuotoinen kuin olimme osanneet aavistaa.

Emme näe selkeästi, kuinka lähellä ihmiset meitä ovat. Katsomme metsää maantasalta, puut sulautuvat toisiinsa. Vasta aika nostaa meidät ylös ilmaan ja näyttää etäisyyden.

Meidän elämämme on toisista ihmisistä koottu palapeli. Ensin elämä kokoaa meidät heistä,, sitten se purkaa meidät ihminen ihmiseltä.

Elämämme haudataan pala palalta rakkaidemme myötä.

Kaiken, mitä meillä on, tulemme menettämään.

Kaikki mikä on, tulee olemaan yhtä sen kanssa, mikä on ollut. Olemattomuudessa.

Ei ihminen tarvitse jumalaa, vaan ihmistä.

15.05.2017