Lestadiolaisuudessa rikas ajaa urheiluautolla taivaaseen.

Lestadiolaisille Saksan puolesta taisteleminen on aina ollut "Pyhä Sota".

Lestadiolaiset eivät näe mitään ristiriitaa siinä, että he kävivät "Pyhää Sotaa" Saksan rinnalla samaan aikaan kun Auschwitzissa kaasutettiin juutalaisia ja nyt järjestävät "Rauhanmarsseja" tukeakseen Israelin sotia.

Uskontojen suurin ihmeteko on siinä, miten niiden seuraajat kykenevät hymyssä suin julistamaan uskoaan keskenään ristiriitaisiin asioihin.

Uskonto ei ole niinkään aivopesua, vaan aivojen linkoamista.

Siionistikristittyjen on helppo tukea rotusortoa ja loppumatonta miehitystä, kun Raamatussa tuetaan orjuutta.

Uskonto on kloroformia omalletunnolle.

29.04.2016

Hallituksen ministerinä olon pitäisi taata vapautus kritiikistä, kertovat meille nyt porvarit.

Aina kun hallitus käy zombi-laumana tavallisen kansan kimppuun, se tiedottaa asiasta sanoin: "Vaikea ratkaisu."

Porvariministeri unohti kokonaan Suomen sisällissodan, mutta ei varoja verottajan ulottuville. Tärkeät asiat muistaa aina.

Porvari haluaa valtion säästävän, mutta yritysten elävän velkarahalla.

Yrittäjyys pelastaa, kertovat suuryritysten hallituksissa istuvat poliitikot ja yritysjohtajat - nuo rikkaat työläiset.

Yhä vähemmän aitoja uutisia tiedotusvälineissä, yhä enemmän huttua jotta emme huomaisi aitojen uutisten puuttumista, lähtisi etsimään niitä.

Porvari on aina halunnut kansan olevan tyhmää ja tietämätöntä. Ja jos on pakko, sen saavuttaakseen porvari on valmis olemaan itsekin tyhmä ja tietämätön.

Köyhiä tappamalla ei asioita muuteta.

Yksi luoti rikkaan ja mahtavan miehen sydämeen muuttaa historiaa helpommin ja varmemmin kuin tuhat köyhien joukkohautaa.

16.04.2016

"Oi kallis kotimaa!" sanoi porvari, kun kätki tulojaan veroparatiisiin.

Rikkaat uskovat vievänsä rahansa mukanaan kuolemaan kuin Egyptin faaraot hautatavaransa konsanaan - tai niin ainakin perilliset, jotka vakuuttavat, etteivät hyödy mitenkään veroparasiiteihin kätketyistä varoista, haluavat meidän luulevan.

Muumien suomenruotsalainen porvarisidylli loistaa läpi koko Suomen suomenruotsalaisen romaani- ja novellikirjallisuuden.

Suomenruotsalainen työväenkirjallisuus koki hyvin varhaisen kuoleman. Nykypäivänä ajatus siitä on jokseenkin mahdoton; niin enemmistö kuin vähemmistökin pitävät suomenruotsalaista työväenluokkaa myyttinä, jälkimmäinen kiusallisena sellaisena. 

Jos olet suomenruotsalainen, etkä niin sanottu 'menestyjä' (useammassa sukupolvessa), niin sitten pidät turpasi kiinni ja pääsi matalana aina Ahvenanmaata myöten.

08.04.2016

Ainoa asia, mitä Maapallon pelastamiseen ilmastonmuutokselta on, että ilmastonmuutos julistetaan antisemitistiseksi. Se saisi 'Lännen' poliitikot riittävään toimintaan.

Käytännössä lähes jokainen johtava 'länsimainen' poliitikko uskoo, että hänen oma uransa riippuu Israelin harjoittaman miehityksen sekä etnisen puhdistuksen ja palestiinalaisten kärsimysten jatkumisesta.

Kukaan länsimainen poliitikko ei usko, että meneillään oleva ilmastokatastrofi vaikeuttaisi hänen omaa tulevaa uraansa millään lailla.

Tanakka pohjalainen "uskovainen" puku päällään ja hymy naamallaan valitti Oulu-lehdessä, kuinka "vaikeaa Israelissa on vierailla Hebronissa ja Jerikossa" - miehitetyn Länsirannan kaupungeissa. Miehitystä ja sortoa ei ole, kun on tarpeeksi tankattu lestadiolaisuudella.

75 vuotta sitten olisit voinut viedä lestadiolaiset kiertokäynnille natsien tuhoamisleiriin ja he olisivat tanssahdelleet sen läpi "Herra Jeesus!" huudoin huomaamatta ihmisten kärsimyksiä ja taivaalta satavaa tuhkaa, palavan ihmislihan hajua, aivan kuin he tänään kykenevät siirtämään Israelin rikokset kokonaan pois siitä miniuniversumista, jota he asuttavat.

Uskonnon alku on todellisuuden kieltämisessä. Mitä enemmän todellisuudelle pystyy ummistamaan silmänsä, sitä vahvempi usko.

Kaikkien 'kehittyneiden' uskontojen taustalla on ajatus pako maailmasta, sen merkityksettömyydestä. Tämä halvaannuttaa oikeiden ihmisten aitojen kärsimysten edessä, saa sivuuttamaan ne.

Ehdoton tuki suurvallalta korruptoi valtion täydellisesti.

01.04.2016

Juutalaisten enemmistölle palestiinalaisten jatkuvat kärsimykset eivät ole ongelma, vain niiden mainitseminen on. Joten, kärjistetysti, miksi niin moni ei-juutalainen (joka on vaiti palestiinalaisten nykyisistä kärsimyksistä) on niin järkyttynyt ja valittaa ennen omaa syntymäänsä tapahtuneista juutalaisten kärsimyksistä?

Juutalaisuuden ongelma on se, että sen moraali on sidoksissa täysin etnis-uskonnolliseen identifikaatioon. Palestiinalaisten ongelma on se, että länsimaissa edellä olevaa ei huomioida, koska vastapainoksi juutalaisten kansanmurhalle juutalaiset voi nyt esittää vain täysin myönteisessä valossa. Kaikki mikä on juutalaista, on hyvää - myös miehitys juutalaisuuden nimissä.

Kylmän sodan aikana "Vapaan maailman johtajan" eli Yhdysvaltain presidentin käskyvaltaan kuuluneista maista monesti enemmistö oli diktatuureja. Tämä ei aiheuttanut Yhdysvaltain valtavirrassa mitään itsetutkiskelua sen enempää kuin Yhdysvalloissa oli vuonna 1946 pohdittu koko kylmän sodan mielekkyyttä; toisen maailmansodan aikaiset geopoliittiset saavutukset tuli turvata ja sotilaallinen sekä tiedustelurakennelma pitää paikoillaan... jotta suuri määrä "itsensä löytäneitä" miehiä ei koskaan joutuisi palaamaan tylsään siviilielämään asemista, joissa he tunsivat omaavansa valtaa.

01.04.2016

Elämänkerrallinen fiktio sallitaan kaunokirjailijalle, jonka katsotaan käyttävän sitä käsittelemään aihettaan syvällisemmin, terävämmin ja silti lopputulosta käsitellään kirjoittajansa elämänkerran kautta.

Kirjoita fiktiivinen kohta edesmenneestä vaimostasi elämänkerralliseen teokseesi juutalaisten kansanmurhasta, aiheista pyhimpään, ja joudut maksamaan kustantajallesi, joka tuhoaa jokaisen kappaleen teoksestasi ja sinua kohdellaan kuin olisit ollut aidan ulkopuolella, vartija etkä vanki.

Mitähän Patrick Modianon tyttäret aikanaan kirjoittavat isästään, joka ei ole kävellyt ulos heidän elämästään, mutta on kirjoittanut heidät ja vaimonsa ulos teoksistaan ja niiden fiktiivisesti pelkistetystä (rikastetusta?) elämästään...

Britti Patrick Leigh Fermor kirjoitti kävelyretkestään Euroopan halki 1930-luvulla seuraavat seitsemänkymmentäseitsemän vuotta, kuolemaansa asti, ja postuumia kolmatta osaa hänen matkastaan kertovaan trilogiaan kohdeltiin sen ilmestyttyä aivan kuin kyseessä olisi aitoihin tositapahtumiin tarkasti perustuva teos, eikä menneisyyden kuva vuosien peileistä yhä hämärämmin heijastettuna, mielikuvitukseen kiedottuna.

Matkakirjailijat kirjoittavat eniten mielikuvitukseen perustuvaa kaunokirjallisuutta. He antavat meille keksittyjä puheita Thukydideksen tapaan, kohtaamisia Platonia seuraten. He ovat aina uskollisia mielikuvituksensa voimalle löytää yhä uusia yksityiskohtia kadottamistaan hetkistä.

Kaikki muistelmakirjailijat valehtelevat ja enemmistö lukijoista teeskentelee uskovansa heidän valheisiinsa.

01.04.2016