Taide on aina poliittista ja "hyväksytty" taide on aina vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää hyödyttävää.
"Taidetta taiteen vuoksi" neutralisoi taiteen yhteiskunnallisena muutoksentekijänä ollessaan katkaisevinaan taiteen siteen yhteiskuntaan, joka sen on luonut, ja siirtäessään sen "ylevämmälle tasolle".
Henkilö, joka yhteiskunnassa pääsee kertomaan julkisesti tekevänsä "taidetta taiteen vuoksi" on aina saanut vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän ja sen eliitin hyväksynnän.
Aina silloin tällöin jonkin muodollisesti "vastarintaa" taiteen kautta harjoittava saa julkisuutta työlleen muodon vuoksi, ja apurahat ja lopulta taitelijäeläke pitävät huolen siitä, että tämä taiteilija pitää vastarintansa ateljeessaan, eikä vie sitä kaduille.
Vallitsevan taidekäsityksen ja taiteen tukijärjestelmän tehtävänä on jokaisessa yhteiskunnassa kesyttää taide ja tehdä se vaarattomaksi.
Kun taiteilijaa kutsutaan "mestariksi", on hänet kastroitu muutoksentekijänä ja hän on valmis yhteiskunnan palvelukseen - olipa hän sitten elävä ja taiteilijaprofessuurin kahleissa tai kuollut kuinka kauan sitten tahansa.
Taide on vaarallista, taide omaa aina potentiaalin kyseenalaistaa vallitseva yhteiskuntajärjestelmä ja sen arvot. Siksi taide on tärkeää.
Taiteen sokka on otettava irti ja sitä on käytettävä.
25.09.2016