Jokainen sotilas palvelee tuhoontuomittua armeijaa.
Jokainen valtionpäämies johtaa valtiota, joka on kerran löydettävissä vain historiankirjoista.
Ihmisen kyky kestää elämä, kulkea läpi sen labyrintti syntymästä kuolemaan, perustuu kuvitelmaan siitä, että maailma hänen ympärillään on kestävämpi kuin hänen oma hetkellinen olemassaolonsa - että se on ikuinen, hänen näkökulmastaan. Se lohduttaa häntä, mutta se on harha siitä huolimatta.
Jokainen kieli tulee olemaan kerran kuollut kieli, se joka on suussamme ja tuottaa katoavan viestin olemassaolostamme, ja se kieli, jolla kirjoittaessamme luulemme kirjoittavamme elämämme pysyvämpään välineeseen kuin Keatsin veteen.
Kaikki tulee katoamaan. Ei ole mitään turvapaikkaa, jota tämä totuus olemassaolosta ei koskettaisi.
Jokainen armeija marssii tuhoonsa.
Jokainen valtio lähestyy säädös säädökseltä omaa loppuaan.
Ihmisen erottaa eläimistä hänen kykynsä keksiä ja uskoa lohduttavia kuvitelmia.
19.01.2019