Yhteiskunta ei olemassa yksilöä varten, vaan yksilö yhteiskuntaa varten. Yhteiskunta ei ole myöskään olemassa massoja varten, vaan myös yksilöiden kasautumat ovat vain olemassa yhteiskuntaa varten.
Yhteiskuntaa ei ole olemassa ilman yksilöitä ja massoja, mutta ne eivät ole yhteiskunta, vaan se on niistä erillinen.
Yhteiskunnalla ei ole muita tavoitteita kuin itsensä säilyttäminen. Kaikki sen omaksumat aatteet, talousmallit ja uskonnot ovat vain keinoja tuohon päämäärään.
Yhteiskunnan päämäärän kannalta sen huipulla olevien ihmisten täytyy käytännön tasolla olla yhtä tietämättömiä omasta todellisesta roolistaan kuin ihmisten, joita he uskovat käyttävänsä hyväkseen.
Yhteiskunta ohjaa jopa kiihkeän individualistin omanedun tavoittelun joko itseään hyödyttäväksi, tai yhteiskunnan itsensä kannalta vaarattomaksi - lähes aina. Silloin kun se epäonnistuu, kun kiihkeä individualisti ottaa yhteiskunnassa ohjat, tulee yhteiskunta hänen kuolinrovionsa.
Yhteiskunnan kannalta yksilö on sekä välttämätön voimavara että raaka-aine, mutta myös uhka. Siksi yksilön kapinointi, tämän itsensä tiedostamatonkin, pitää ohjata mahdollisimman vaarattomaan muotoon. Sillä yksilö on paitsi välttämättömyys, myös uhka.
Yhteiskunnan kannalta alkoholisti, joka juo itsensä hiljaa kuoliaaksi, on onnistuminen. Yksilön kapinointi on yhteiskunnan kannalta onnistuneesti ohjattu mahdollisimman harmittomaan muotoon.
Samoin vapaa-aikansa television tai tietokoneen tarjoaman ajanviihteen kuluttamiseen käyttämä, masentunut ja lääkitty työssäkäyvä yksilö on onnistuneesti tehty harmittomaksi.
Yhteiskunnan kannalta yksilön pitää olla mahdollisimman tuottelias, mahdollisimman paljon sen rakenteita pönkittävä - ja mahdollisimman harmiton yhteiskunnan itsensä kannalta.
Siten hänen toimintansa ohjaus on aina yhteiskunnan taholta kompromissi näiden tavoitteiden kannalta.
Yhteiskunnan vallitsevia valtarakenteita pönkittämään pyrkivä yksilö voi olla myös yhteiskunnan kannalta harmillinen. Yhteiskunta tarvitsee muutoksen mahdollisuuden illuusion pitääkseen yksilöt harmittomina, ja yksilö, joka käy tätä illuusiota vastaan, on yhteiskunnan kannalta vaarallinen.
Yhteiskunnan kannalta yksilön täytyy uskoa että nykytilanne - sekä yhteiskunnan että yksilön itsensä - johtuu yksilöstä, ja voisi muuttua, jos hän tahtoisi. Vapauden ja vallan illuusio lannistaa yksilön.
Yksilön yhteiskunnassa näkemien vikojen täytyy yhteiskunnan tavoitteiden kannalta olla aina mahdollisimmassa määrin yksilön vikoja, korjattavissa saamalla yksilöt muuttumaan tai korvaamalla heidät.
14.05.2021
