Nietzsche ja eksistentialistit ovat yrittäneet luoda merkitystä elämälle jumalaa vailla olevassa maailmassa, mutta maailmassa joka elää ja kuolee sen kokevan ihmisen myötä ei ihmiselämällä voi olla mitään kestävää merkitystä.

Jumalan jälkeisessä maailmankaikkeudessa ihmiselämä on saippuakuplan sisältö ja kun saippuakupla puhkeaa, mitä sen sisällöstä jää jäljelle?

Totuus ihmiselämästä on sen lopullinen merkityksettömyys. Me tarraudumme kuvitelmaan itsemme ulkopuolella olevasta maailmasta, joka jää jälkeemme, mutta meille tuo maailma saa merkityksensä itsemme kautta.

Ihminen on saarimaailmankaikkeus tietoisuuksien multiversumissa ja sellaisena, eristettynä, hän syntyy, elää, kuolee ja lakkaa olemasta, ja se, mikä ei ole olemassa, ei omaa mitään merkitystä koska mikään ei voi antaa sille merkitystä olemattomuudessa.

11.03.2019