Suomessa hyvin harvan nykypoliitikon suhteen voidaan osoittaa, että he olisivat saaneet aikaan mitään hyvää yhteiskunnan kannalta; siksi poliitikon uran mittareina pidetäänkin niitä poliittisia asemia ja poliittisia virkanimityksiä he ovat haalineet itselleen - kykyä osoittaa, mitä he ovat saaneet aikaan edustamiensa kansalaisten hyväksi, ei edes osata odottaa heiltä.

Kansanedustajaksi pyrkiminen on työnvierontaa, niin vähän kansanedustaja tekee tai hänen odotetaan edes tekevän, että hän on kallispalkkainen versio vanhojen vitsien kunnanmiehistä; lapion sijaan hän vain nojaa pöytään eduskuntasalissa, ja onko hän elossa vai ei, sitä hänen kansanedustajatoverinsakaan harvoin huomaavat.

Jos ihminen päättää pyrkiä kansanedustajaksi, tarkoittaa tämä useimmiten työelämästä poistumista; olisi parempi vain suoraan antaa heille peruseläke ja laittaa eduskuntaan nukkeja istumaan tuoleille ja antaa tietokoneohjelmien hoitaa äänestäminen; tosin vielä emme ole kyenneet kehittämään tietokoneohjelmaa, joka kykenisi pakoilemaan vastuuta ihmisen tavoin.

Kukaan ei osaa sanoa, mitä yhteiskunnan kannalta myönteisiä lainsäädännöllisiä päätöksiä jne Sauli Niinistö olisi saanut aikaan kolmikymmenvuotisella urallaan. Edes politiikantoimittajaveteraani ei kykene vastaamaan suoralta kädeltä. Mutta kukaan ei odotakaan sitä häneltä. Hänen uransa on ollut esimerkillinen poliitikon ura: Ainoat saavutukset ovat olleet yhä korkeammat virat, eli henkilökohtainen hyöty.

Suomalainen poliitikko edustaa taolaista ihannetta: Hän hallitsee teottoman toiminnan kautta, eli ei tee mitään - paitsi nostaa palkkaa.

21.02.2019