Kuristi itsensä itsekkyydellä.

Potki nurin muurahaispesät ja nyt kaipaa niitä.

Valittaa kylmästä, kun pitää ikkunaa auki syksyllä.

Pitää enemmän taivaanrannan pilvistä kuin ihmisistä ja kaipaa kumppanuutta.

Ei kerro omista synneistään, mutta valittaa taukoamatta toisten vioista ja sitten sanoo, ettei tahdo tulla nähdyksi marttyyrina...

Tallasi toisten elämät jalkoihinsa nuoruudessaan ja nyt keski-iässä juo omansa pois.

30.08.2015

Jokainen oikeistolainen on läpeensä paha.

Ei ole olemassa "ihmiskasvoista" oikeistolaisuutta.

Kaikkein "maltillisimpaan" oikeistolaisuuteen sisältyy aina äärioikeiston siemen, jolle "maltillinen" oikeistolaisuus menestyksellään vain avaa tien.

Liberalismi on Troijan hevonen, jonka sisällä odottaa fasismi ja oligarkia.

Uusliberalismi on uusvanhoillisuutta.

Joka vastustaa pakolaisten vastaanottamista, joutukoon kodittomaksi.

Kun on kyse ihmishengistä, ei ole olemassa mitään "harmaata aluetta".

Joko puolustat sorrettuja tai sorrat heitä.

Jos väität olevasi puolueeton sortajan ja sorretun suhteen, tuet sortajaa auttamalla sorron jatkumista puuttumattomuudellasi.

Aina pitää tukea sorrettuja sortajia vastaan. Ei ole olemassa mitään hyväksyttäviä tekosyitä.

Jokainen Välimereen hukkunut pakolainen on Euroopan pakolaispolitiikasta vastaavien murhaama.

Joka ajaa ihmiset kodeistaan hyökkäyssodalla, ei omaa oikeutta sulkea kotinsa ovea heiltä.

Länsimaiden oikeistolaiset pitävät Israelin harjoittamaa julmaa palestiinalaisten sortoa esimerkkinä omien köyhiensä suhteen.

Länsimaissa ihaillaan Israelissa sen täydellistä häikäilemättömyyttä ja moraalittomuutta, sen ehdotonta itsekkyyttä ja säälin puutetta.

Siionistit vaativat koko maailmaa itkemään natsien juutalaisuhreja ja vaikenemaan palestiinalaisten kärsimyksistä.

Joka tukee Israelia, vihaa sataprosenttisen varmasti oman maansa köyhiä.

Lestadiolaisille köyhyys on synti, osoitus jumalan vihasta ja vaatimus köyhien rankaisemisesta.

Vuonna 1918 lestadiolaiset ja körtit uskoivat murhaamalla muita suomalaisia ansaitsevansa taivaspaikan. Heille sisällissota oli Pyhä Sota, eikä kukaan heistä ollut kuullut sanottavan "Älä tapa". Yhä vieläkin lestadiolaiset uskovat murhaamisen miellyttävän jumalaa ja marssivat julistaen tukeaan Israelille, kun se tappaa palestiinalaisia.

Lestadiolaisen sotkee itsensä murhattujen vereen miellyttääkseen jumalaansa.

Lestadiolaisen uskonto on sarjamurhaajan uskonto.

Ahneus ja rikkaus ovat lestadiolaisen kristillisiä hyveitä.

Lestadiolaisen jumala sallii veronkierron.

Lestadiolainen ei ole ihminen. Hän vain luulee olevansa, aivan kuin hän vain luulee olevansa kristitty.

Itsekkyys ei ole koskaan oikeutettua.

Joka ei ota toisten kärsimyksiä huomioon hän jääköön ilman myötätuntoa.

Älä puhu jumalasta tai jumalista jos vaivaudu lukemaan oman uskontosi perusteoksia.

Israelilla on pienempi oikeus olla olemassa kuin poliolla.

Jenkit huutavat jumalasta ja vannovat uskoaan siihen, mutta tappavat miljoonia, eivätkä ymmärrä, että toisen posken kääntäminen olisi otettava tosissaan. Heille tappaminen on uskonnollinen toimitus.

30.08.2015

Kun Suomessa kirjailijasta tulee kirjoituksenopettaja tai läänintaiteilija, hän usein lopettaa kirjoittamisen.

Olisin jättänyt "usein" pois, mutta omatunnon avulla poikkeuksen vahvistavat säännöt voittivat teatraalisuuden. Ja kukapa tietää, ehkä tämän lukee joskus joku, joka olisi sanonut: "Mutta minähän tiedän, että X kirjoittaa yhä!"

Varautua epätodennäköiseen on sekin viisautta, vaikka alemman luokan kuin varautuminen todennäköiseen.

Jos kätilöt toimisivat kuin kirjoituksenopettajat ja läänintaiteilijat, eivät he koskaan saisi itse lapsia. Lapsethan olisivat vain työnteon tiellä.

Kirjallisen kätilön ei tarvitse olla itse hedelmätön.

Monelle kirjoituksenopettajalle omat kirjoittaminen kuitenkin nousee kirjallisen kätilöntyön esteeksi. Joku väittäisi, että oma luovuus tukahdutetaan. Toinen, että luovuus kuolee kun kirjallisuudesta tulee arkista leipätyötä.

Opettaa kirjallisuutta kuin lihamestari työskentelee lihatiskillä.

Risto Ahti väitti aloittelevalle runoilijattarelle, että lapset ovat kirjailijantyön tiellä. Mahtoivat Ahdin kolme lasta olla isän puheista mielissään. Eivät lapset haittaa runoilijaa sen enempää kuin metsuria, putkimiestä tai kaupankassaa - tai kätilöä.

Työ on työtä. Mutta helpompaa on ajatustyön ohella vaihtaa vaippoja ja lämmittää maitoa.

Jos haluaa vain mielikuvituksen lapsia, kirjapinon jossa on selkämyksessä ja kannessa oma nimi, niin sitten kannattaa oppia käyttämään ehkäisyä. Tai pitää housut jalassa.

Henkinen ja fyysinen selibaatti tapaavat ruokkia toisiaan.

Avioeronsa jälkeen Graham Greene hylkäsi lapsensa ja kirjoitti yhä uudestaan lapsettomista miehistä, jotka kasvattavat toisten lapsia, aisankannattajina tai muuten, tai joiden nimiin laitetaan heidän murhaajansa lapsi. Vähemmän hienovarainen viesti siittäjältä siitetyille: En halua teitä.

Jos ei halua, ei olisi pitänyt tehdä. Jälkikäteen on turha kiistää, asiassa kuin asiassa. Tavallisesti. 

Mutta kirjailija voi kirjoittaa itselleen uuden menneisyyden, uuden totuuden. Tehdä itsestään lapsettoman.

En halua kuolemattomuutta lasten kautta, en ole itsekäs, laittoi Greene yhden romaanihenkilönsä selittämään. "Te olette vain minun jatkumoni, jota minä en halua." Isäpapan viesti lapsukaisilleen.

Kirjailija tekee tavallisesta perheriidasta suurta taidetta.

Katkeruus on loppumaton muste kirjailijalle.

Katsokaa Thomas Bernhardia - onnellinen lapsuus ja nuoruus, yleinen hyväksyntä uran varhaisvaiheessa olisivat jättäneet hänet jo unohdukseen kirjailijana. Mutta katkeruus teki hänestä suuren.

Herman Hesse yritti kirjoittaa itsensä avioliitosta vapaaksi fantasioimalla lapsen kuoleman. Side, jonka katoaminen vapauttaisi taiteilijan vain taiteelle. Oikeassa elämässä hylkäsi lapsensa. Eikä kukaan ole häntä syyttänyt, kummastakaan.

Ray Bradburyn tarinassa Herman Hesse olisi pidätetty ja tuomittu kuolemaan, murhasta. Ajatus ja teko yksi ja sama. Katolilaisuudessa päätös tehdä synti sama kuin tehty synti.

Stephen King sentään kirjoitti lapsen kuolemasta, koska pelkäsi lapsensa kuolemaa taikauskoisesti ja yritti kirjoittaa tapahtumattoman jo tapahtuneeksi, antaa oman biologisen lapsensa sijaan mielikuvityksensa lapsen uhriksi pelolleen.

Pelko ruokkii mielikuvitusta siinä missä toivokin.

Mutta ilman toivoa ei ole mitään, kauan. Kestävä pelkokin vaatii kestävää toivoa...

Somerset Maugham yritti kieltää tyttärensä yhdeksääkymmentä lähestyessään, jotta hänen uusi rakkautensa saisi hänen omaisuutensa ja siksi pysyisi hänen luonaan kuolemaan asti. Yritti kieltää menneisyytensä peläten menettävänsä sen onnen, joka hänellä oli - jonka hän tiesi olevan vain ostettavissa, ei ansaittavissa. Mutta veritesti piti sukupuun koossa.

Onni, josta yritetään pitää kiinni liian tiukasti, muuttuu katkeruudeksi.

26.08.2015

Pelkästä Wagnerin vihaamisesta ja yksilön ylistämisestä ei saa aikaan kattavaa filosofista oppirakennelmaa.

Ne, jotka massoja vihaavat, pelkäävät massaan kuuluvansa.

Se, joka massoja pelkää, pelkää orjapiiskurin ruoskansa tulevan riistetyksi kädestään ja käytettävän hänen itsensä ruoskimiseen.

Kun työväenluokkainen tai alemman keskiluokan "kyvykäs" vesa ei suostu kamppailemaan tasa-arvon puolesta, hän päätyy lähes aina nahkeaan, nihilistiseen yksilöllisyyden kulttiin. Ellei hän julista vihaa oman syntyperänsä omaavia kohtaan, hän ainakin julistaa fatalistista alistumista vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän edessä. Miksi? Koska hän haluaa itse "menestyä" sen puitteissa ja tämä vaatii sen suojelemista.

Albert Camus'n filosofian saattoi hänen elämänsä lopussa pelkistää tähän: "Elä häiritsemättä porvarillista yhteiskuntaa."

Ei yksilöä voi vapauttaa vapauttamatta massoja.

Sanot ihmiselle: "Olet vapaa jos haluat olla." Mutta kiväärimiehet hänen ympärillään seisovat yhtä tiukkoina kuin ennenkin.

Kiivainkin yhteiskuntajärjestelmän sisältä tuleva kritiikki aina pyrkii pönkittämään sitä, oli kritiikki kuinka ankaraa tahansa. Vain ulkopuolelta voi todella pyrkiä kaatamaan vallitsevan järjestelmän.

Hyväksyä yhteiskuntajärjestelmän asettamat rajat ja tavat "muuttaa" siitä merkitsee sen hyväksymistä. Sosialidemokratian perusongelma ja syy sen epäonnistumiseen.

Porvarit eivät hyväksyneet sosialidemokratian rajoja ja tapoja muuttaa yhteiskuntaa, joten he saattoivat tuhota hyvinvointiyhteiskunnan. Uusliberaalin vapaan markkinatalousyhteiskunnan tuhoamiseksi on hylättävä porvarien nyt asettamat puitteet.

Se, joka pyrkii määrittelemään puitteet yhteiskunnalliselle keskustelulle, ei vielä voita oli asema yhteiskunnassa kuinka vahva tahansa - tarvitaan vastustajien hyväksyntää, alistumista pysyä näiden puitteiden sisällä. Valkoista lippua.

Toisin kuin halutaan nykyään esittää, lähes jokainen poliittinen ja yhteiskunnallinen kysymys on mustavalkoinen.

Hyvä ja paha, oikea ja väärä eivät ole vain äskettäisen kulttuurievoluution tuotteita, vaan niillä on pohjansa kädellisten biologisessa evoluutiossa.

Jumala on kuollut, mutta niin on Nietzschekin.

Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät koskaan mene pois muodista.

Kuvittelet olevasi jotakin enemmän kuin muut ihmiset, jotenkin merkityksellisempi - tervetuloa meidän 7 300 000 000 muun ainutlaatuisen yksilön massaan...

Niin kauan kuin köyhä ja rikas elävät, jälkimmäisen jokainen hengenveto on porvarillisessa yhteiskunnassa tärkeä ja edellisen merkityksetön. Mutta viimeinen hengenveto tuo kuoleman tasa-arvon.

Parempi kuokkavieraana presidentinlinnan juhlissa kuin kiltisti ulkona ilman kutsukorttia.

"15 minuutin kuuluisuuden" yhteiskunta onkin äkkiä moraalisen tuohtumuksen vallassa, kun sitä kuuluisuutta haetaan ilman lupaa eliitin juhlista.

Ei niin yksilöllistä ihmistä, etteikö pelkäisi doppelgängeriä.

Kun joku sanoo kannattavansa "taidetta taiteen vuoksi", vastaa "Wagner".

Syfilismillä on hyvätkin puolensa, sanoi Nietzsche kun ouevreaan kirjoitti.

09.08.2015

Antakaa rikkaille heidän rahansa ja polttakaa heidät niissä.

Se, joka kultaa hamuaa, kultaan valettakoon.

Köyhä sen täytyy olla, joka köyhältä varastaa, kun niin vähään tyytyy.

Ei rikas rikkaan silmää noki, tai tämän omaisuuteen kajoa.

Kuin lohikäärme kultasaaliinsa päällä lepäävät miljardöörit, mutta tehoaa heihinkin miekka.

Eniten maksavat yhteiskuntarauhasta ne, jotka siitä vähiten hyötyvät.

Nykypäivän rikas ei enää pelkää punakaartia kartanon oven takana, siinä syy Suomen talous- ja työllisyysongelmiin. Pelko saa rikkaan sijoittamaan kotimaahan ja maksamaan, jotta se kartano ei pala.

Vauraus on taas yhtä kuin hyveellisyys.

Ihmisen arvo yhteiskunnalle mitataan lehtien kansikuvilla.

Yhteiskunta selviää ilman rikkaita vuorineuvoksia, mutta ei ilman heitä, jotka päiväkodeissa ja vanhainkodeissa vaihtavat vaipat ja pyyhkivät takapuolet ulosteesta.

19.07., 05.08,-07.08.2015

Kun joku edesmennyt esitellään "kulttuurivaikuttajana", tarkoittaa se samaa kuin "unohdettu".

Ihmisen kulttuuri on sanoista rakennettu, ja aina on yksi siipi rakenteilla ja toinen raunioina.

Menneisyys on se suo, jolle tulevaisuus rakennetaan ja johon se uppoaa.

Rakennetaan tänään huomisen rauniot.

Koululaitos ja tiedotusvälineet kasvattavat yhdessä lapsista ja nuorista oikeistolaisia, ja sitten ihmetellään, kun "nuorten asenteet kovenevat". Siihen muottiin kasvavat, mihin yhteiskunta laittaa, eikä useimmista vanhemmista ole bonsai-puun muokkaajiksi.

Heijastaa ympäristöään, ongelmanuori - ongelma-aikuisten luomaa pahaaoloa.

Poliitikko laittaa tänään käytäntöön eilisen vastauksia toissapäivän ongelmiin.

Yritysjohtaja "luo kasvua" yritykselleen velalla, mutta tiedotusvälineissä julistaa, ettei valtio saa ottaa lisää velkaa. Koska hänhän sen tietää, uudella velalla vanhan pois maksava visionääri.

Sitä mitä toisille julistaa, ei itseltään vaadi. Moralistin kuva kautta aikojen.

Narkissos ei tänään katso kuvaansa lammen pinnasta, vaan kännykän kuvaruudulta. Ja Ekho-paran viestit poistetaan lukematta.

Parempi satuttaa sanalla kuin miekalla, ellei sitten miekka ole tylsä ja ruosteessa.

Syksy nostaa esiin kesän hyvät puolet, mutta kevät eivät koskaan talven.

05.08.2015