Nykypäivänä suomalainen radiotoimittaja on vain kolmannen luokan koomikko.

Radio-ohjelmista on tullut pakotettua komiikkaa, jossa loputon, sisällöstä tyhjennetty tekokepeä puhetulva on olevinaan hauskaa ja symboloi hyvin aikamme yhteiskuntaa: On pakko puhua, mutta mitään merkittävää ei saa sanoa ja kaiken on oltava kivaa. Epätoivoista naurua hampaat irvessä.

Ajatus tutkivasta journalismista on Suomessa kutistunut yhteen televisio-ohjelmaan, joka huomioidaan pari kertaa vuodessa muissa tiedotusvälineissä.

Suomalainen valtavirran nykytoimittaja näkee itsensä valtapiirien viestien voimistajana ja näille kielteisten viestien tukahduttajana.

Jos suomalainen valtavirran toimittaja esiintyy kriittisenä yhteiskuntaa kohtaan, käsky siihen on tullut eliitin sisältä. Parempi laittaa oma koira asialle kuin odottaa ja antaa vieraan koiran purra.

Suomalaiset tiedotusvälineet kertovat yhä vähemmän ulkomaiden tapahtumista ja tämä on tapahtunut samaan aikaan "maapalloistumisen" ja "Länteen kääntymisen" kanssa. Tiedotusvälineet viljelevät tietämättömyyttä.

Suomalaisten tiedotusvälineiden rooli on puhtaan propagandistinen: Tehdä suomalaisista tietämättömiä tyhjännaurajia, jotka eivät tiedä maailman ja Suomen tapahtumista muuta kuin "julkkikset" ja jotka voidaan tarpeen tulla tietämättömyytensä avulla saada suhtautumaan kielteisesti pakolaisiin ja muihin, joiden tehtävänä on toimia ukkosenjohdattimena maan oman poliittisen ja taloudellisen eliitin suojelemiseksi.

29.10.2015