Juutalaisuudelta puuttuu uskontona perinteisessä valtamuodossaan universaali moraalinen aspekti.

Tämä ylläoleva on havainto, ei itsessään moraalinen lausunto. Se ei ole edes kiistanalainen sellainen.

Juutalaisuuden perinteinen moraali oli heimoon sidottua moraalia.

Ajatus yleisestä ihmisyydestä ja inhimillisyydestä, ja käytöksestä, joita niiden pitäisi määrittää, ei ollut olemassa näissä heimoyhteisöjen moraalirakenteissa, joiden sosiaalisena tehtävänä oli ennen kaikkea pönkittää heimon identiteettiä, olemassaolevaa sisäistä valtarakennetta ja vallitsevaa suhdetta ympäröiviin ryhmiin.

Juutalaisuudessa moraali oli perinteisesti täydellisesti sidottu henkilön suhteeseen juutalaiseen yhteisöön: Hän oli joko yhteisön sisällä oleva eli juutalainen, tai sen ulkopuolella oleva eli ei-juutalainen, ja juutalaisuuden mukaan heidän käytöksensä ja toimiensa arvostelu perustui puhtaasti siihen, oliko henkilö juutalainen vai ei.

Mitään yhteistä, universaalia moraalin asteikkoa perinteisessä juutalaisuudessa jossa juutalaiset ja ei-juutalaiset asetettaisiin ja arvosteltaisiin samalta perustalta, ei ollut.

Karkeasti ottaen: Jos meidän poikamme rikkoo tahallaan vieraaseen ryhmään kuuluvan naapurin ikkunan, siinä ei ole mitään väärää, koska hän on meidän poikamme ja siksi tärkeä ja naapuri ei ole osa meidän yhteisöämme. Jos naapurin tytär rikkoo vahingossa meidän ikkunamme, se on kostettava. Tämä on heimoyhteiskunnan moraali - ja verikoston perusta.

Juutalaisuuden sisällä oli perinteisesti, nyt katoavana, jako yhteisön sisällä vaikutusvaltaiseen mieheen ja muihin; osa jaettua patriarkaalisten yhteisöjen perinnettä, jossa osa yhteisöä voidaan nähdä eräällä tapaalla eliitin miesten omaisuutena, itse yhteisön taas eräällä tavalla kiteytyessä eliitin miehissä.

Yhteisö on tässä tapauksessa sama kuin eliitin miehet - ja tämä on ollut lähes universaali ilmiö esimoderneissä yhteisöissä. Magna Cartassa on vielä täysin kyse tästä.

Vain eliitin miesten kokemukset ovat jälkikäteen tulleet nähdyiksi kollektiivisina kokemuksina.

On mahdollista nähdä juutalaisuuden koko uskonnollinen kirjallisuus alistetun ryhmän fantasiana vallasta.

Alistetuilla ryhmillä on tapana nähdä oma merkityksensä ja asemansa ratkaisevana koko maailman tai maailmankaikkeuden historiassa, vaikkapa sitten tulevaisuuteen lykättynä, ja uskonnon ollessa ryhmää yhdistävä tekijä tämä korostuu.

Ei ole ollut olemassa uskonnollista ryhmää joka olisi sysätty sivuun siinä yhteiskunnassa, jossa se oli, ja joka olisi ollut näkemättä itseään "valittuna" ryhmänä, jolla on koko luomista muokkaava vaikutus.

Kristinuskossa tätä edustavat "kerettiläisten" ryhmien tapa hahmottaa omaa asemaansa osana salatun, "todellisen" kristinuskon historiaa; pienestä, vainotusta ryhmästä tuli näin aidon apostolisen jatkuvuuden haltija ja täten todellinen, universaali kristillinen kirkko.

Voidaan sanoa, että juutalaisuudessa on lähes kaiken sen siemenet, minkä me tapaamme myöhemmin kristinuskossa, mutta sama pätee myös juutalaisuuteen ja uskonnolliseen ympäristöön, mistä se itse nousi ja laajemmin uskonnollisten liikkeiden ketjuun.

Universaali uskonnollisuus on itsessään seurausta heimo-uskonnon rajoitteista, lähes väistämätön seuraus sen sisällä tapahtuvasta pyrkimyksestä uudistumiseen kulttuurievoluution kautta.

Jeesus ja apostolit ovat juutalaisia, mutta samaan tapaan juutalaisuuden perustaneet sukupolvet edustivat myös aiempia, vanhempia uskonnollisia liikkeitä. Ei ollut juutalaista profeettaa, jota eivät olisi edeltäneet kanaanilaiset ja mesopotamialaiset profeetat.

27.11.2015